celen blogi

Laskeskelin tänään missä vaiheessa tuo gradu oikeasti menee. Aamulla 37 alaluvusta 12 oli sisällön puolesta valmiita, eli ne vaativat vain hiomista. Tuo on 32% kaikista. Nyt valmiina on jo 38% joten edistystä on tänäänkin tapahtunut. Pyrin pääsemään tällä viikolla jonnekin 80% kieppeille niin ensi viikolla voi jo alkaa pääsääntöisesti vain hiomaan tekstiä. Olen merkinnyt tekstiin [[-tägillä hiomista vaativia kohtia. Aamulla niitä oli yhteensä 160. Täytyy tosin ottaa huomioon, että osa niistä on kuva/taulukkoteksteissä ja niihin viittauksissa, sekä viittauksissa muihin lukuihin, sillä en ole vielä lyönyt lukkoon kuvien/taulukoiden/lukujen numerointia.

Torstaina on taas graduohjaus, lähetin ohjaajalle tekstiä sitä varten jo eilen. Tämän jälkeen ei varmaan olekaan enää kuin yksi ohjaus ennen palautuspäivää.

Minulla on yksi lyhyehkö alaluku Steve Larsonin odotusmallista. Hänen mallinsa perustuu huvittavasti fysikaalisista voimista johdetuista musiikillisista voimista, eli gravitaatiosta, magnetismista ja inertiasta. Lueskelin tänään Sibiksen kirjastossa Larsonin lehtiartikkeleja. Hauska mies, suhtautuu äärimmäisen kriittisesti kaikkeen. Ensin huutia sai Narmourin I-R-malli. Malli ei kuulemma ole selitysvoimainen, näin Larson oli tulkinnut Krumhanslin koejärjestelyä, jossa koehenkilöiden ja I-R-mallin antamien tulosten välinen korrelaatio oli hieman päälle 0.8. Eipä tarvinnut lukea montaakaan sivua eteenpäin ennen kuin kritiikki kalahtikin näihin samoihin tutkimuksiin, joiden perusteella oli Narmour haukuttu. Lerdahliin Larson suhtautuu hieman kunnioittavammin, onhan hänen uudemmissa teorioissaan samoja piirteitä kuin Larsonin omassa. Larsonin malli on kuitenkin parempi, tietenkin.

Näin vakavasti ottaen musiikin odotuksia käsittelevien empiiristen tutkimusten kritiikki oli ehkä tuon artikkelin parasta antia. Suhtaudun itsekin melko kriittisesti samoihin tutkimuksiin, joita Larson haukkui. Hän vain oli löytänyt niistä eri asioita kritiikin kohteeksi. Ehkä niissä sitten on oikeastikin vikaa.

Kävin vihdoin katsomassa King Kongin. Aiemmin oli polemiikkia elokuvan ikärajan laskemisesta 11-vuoteen. Elokuvan nähneenä yhdyn täysin valitukseen. Yritä siinä sitten nauttia elokuvasta kun takana 11-vuotiaat kakarat röhöttävät joka kerta kun Kong paiskoo jonkin matelijan tai ihmisen seinään. Huoh.

Mutta asiaan. Gradu on tällä hetkellä 70-sivuinen. Vaikuttaa kovasti siltä, että alkuperäinen 80 sivun tavoite osuu aika lähelle. Saattaa jäädä pari sivua alle. Luvuista ensimmäinen yleisluku ja toisiksi viimeinen analyysiluku ovat eniten auki. Narmour-luku on aika hyvällä mallilla, itse I-R-mallin esittely kaipaa vielä täydennystä. Neljännessä luvussa Lerdahlin Tonal Pitch Space -kirjan esittely on aika vaiheessa, mutta muutoin luku on ehkä parhaalla mallilla. Viidennen luvun (muut mallit) rakenne on ajan myötä hieman muuttunut, ja se jää aika lyhyeksi. Päätin, että muun tutkimuksen liian laaja esittely tekee kokonaisuudesta turhan rönsyilevän, joten hieman tiiviimpi esittely muusta tutkimuksesta saa riittää. Viimeiseen pohdiskelevaan lukuun on myös tullut aika hyvin sisältöä, mutta luku kaipaa vielä lisää tekstiä ja ennen kaikkea ajatusta.

Veikkaisin, että sivuja tulee lisää vielä kolmoslukuun yksi, kuudenteen ehkä yksi tai kaksi ja pohdintalukuun kaksi tai kolme. Sitten yhteenvedosta tullee 2-3 sivua ja lähdeluettelokin paisuu varmaan vielä sivun, joten kokonaissivumääräksi tulisi näillä laskuilla 79.

Nyt kuitenkin nukkumaan että jaksaa tehdä huomenna analyysiä. Muistakaa äänestää sitä parempaa ehdokasta!

Tein tänään maisterivaiheen HOPSin. Tai oikeastaan en tehnyt mitään. Amanuenssilla ei ollut antaa vielä virallista kaavaketta sen tekemiseen, joten sain vain jonkin lapun, joka pitäisi täyttää ja palauttaa. Oli prosessista kuitenkin hyötyäkin. Selvisi, että tarvitsen vielä yhden 5op tentin, jonka menen todennäköisesti tekemään suunnitelman mukaisesti 15.2. Tenttikirjakin on sopivasti graduaineistoa, joten eiköhän tuo onnistu. Sen lisäksi pitää vielä palauttaa tuo lomake, tehdä dokumentaatio studioprojektista ja sitten tietenkin se gradu. Menen varmaan silti ensi viikolla rinnakkaisohjelmoinnin tenttiin, ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Gradu on nyt sellaisessa vaiheessa, että yritän tämän viikon loppuun mennessä saada ainakin kolme lukua pääosin sisällön puolesta valmiiksi. Loput kolme lukua sitten ensi viikolla niin että jää pari viikkoa aikaa säätää vielä yksityiskohtia, kieliasua ja ulkonäköä. Oikeastaan mistään luvusta ei puutu enää paljoakaan, mutta kummasti sitä aina löytää paikkoja joista puuttuu olennaisia osia. Viimeinen pohdintaluku on edelleen eniten auki. Toinen riippakivi on tällä hetkellä se analyysin uusiminen, joka minun piti tehdä jo pari viikkoa sitten, mutta on yhä työn alla. Sisällöstä enemmän huomenna.

–

En tiedä kaipaako joku levyarvioitani. Levyjä on kyllä tullut ostettua, mutta arvioita en ole tehnyt kahdesta syystä. Ensinnäkin aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Toiseksi minulla on suunnitelmia, joista kerron sitten myöhemmin lisää. Tässä blogissa levyarvioita tuskin nähdään ennen gradun palautusta.

Viime viikolla julkaistusta Piraattitehtaan arvoitus -sarjakuvasta on tehty parodia Copy Controllin arvoitus. Kannattaa lukea alkuperäinen ennen parodiaversiota. Lisäksi tietämys viime aikojen tekijänoikeuskeskustelusta auttaa joidenkin vitsien ymmärtämistä.

(Via Digitodayn Tekijänoikeusblogi)

Kasassa haikailtiin myyntitilastoja ja kun erityisesti dvd-levyjen myyntitilastoja olen joskus ennenkin yrittänyt kaivella niin tartuinpas toimeen. Alla on ensin videoiden, dvd-levyjen, äänitteiden sekä elokuvateattereiden tilastot euroina ja kappaleina vuosilta 1995-2004. Valitettavasti viime vuoden tilastoja ei ollut vielä saatavilla. Lähteenä Tilastokeskus. Sori heikkolaatuisista kuvista, I <3 OpenOffice. Täysikokoiset kuvat täällä ja täällä.

Videoissa ja dvd-levyissä on mukana vain myydyt. Videoissa vuokraus on vastannut noin kolmasosaa yhteisarvosta, dvd-levyillä noin 15%. Mielenkiintoinen tieto sinänsä, johtunee paitsi videoiden nopeammasta kulumisesta myös halvemmasta keskihinnasta.

Pelien myynneistä ei valitettavasti samanlaista tilastoa löytynyt. Ainoassa tilastossa, jossa cd-rom-tallenteet (en tiedä sisältääkö konsolipelit) oli huomioitu kertoi vain eri sektoreiden osuuden massaviestimien kokonaisvolyymista. Näppärä poika toki laskisi myyntimäärät tästä tiedosta, mutta tyydyn nyt sanomaan, että kun koko tallennemyynti on vastannut viime vuosina noin 8-9% kokonaisvolyymista, on cd-rom-tallenteiden osuus laskenut tasaisesti noin prosentista puoleen vuodesta 2000 alkaen, eli vastaa nykyisin reilua viittä prosenttia tallennemyynnistä.

Lähinnä tilastot siis osoittavat, että elokuvateollisuus on onnistunut tuomaan dvd:n uutena tallennemuotona markkinoille erittäin onnistuneesti. Vuonna 2004 dvd-levyjen myynti oli reippaasti suurempaa kuin videoiden myynti parhaimmillaan. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että dvd ei kulu käytössä samalla tavalla kuin vhs-nauhat, on parempilaatuinen sekä sisältää extramateriaalia. Pakkaus on siis kaikin puolin houkuttelevampi kuin vanhat videot. CD-levy puolestaan ei ole ollut yhtä suuri menestys. ÄKT:n tilastojen mukaan cd-levyjen kappalemääräinen myynti on kyllä suurempaa kuin vinyylien tai kasettien myynti oli 80-luvulla, mutta täytyy ottaa huomioon, että tällöin markkinoilla oli kaksi kilpailevaa tallennusmediaa, joiden yhteismyynti ylitti selvästi cd-levyjen nykymyynnin.

JK. Tuli tässä vielä mieleen miksi alunperin olin kiinnostunut dvd-levyjen myyntitilastoista. Monissa levykaupoissa (esim. Rautatientorin Free Record Shop ja Anttila sekä Stockmann) on viime aikoina vaihdettu hyllyjen järjestystä niin, että kun ennen sisään tultiin keskelle cd-levyjä, niin nyt cd-levyt on perällä ja dvd-levyt ovensuussa. Nuo tilastot kyllä selittävät miksi.

En olekaan mikään ylioppilas enää. Publiikissa (missä te kaikki olitte?) dekaani höpisi jotain humanististen tieteiden historiasta ja miten humanisteja (==tiede) ja humanisteja (==elämänasenne) ei saa sekoittaa toisiinsa. Mutta onneksi tilaisuuden jälkeen sai kuohuviiniä; jäi hyvä maku.

Huomasin tuossa illemmalla, että tutkintopaperin ohessa tulleessa liitteessä selitetään innoissaan, miten kandidaatin tutkinnon laajuus on 120ov. Minä kun luulin valmistuneeni uusien tutkintovaatimusten mukaan. Pitänee mennä valittamaan. Toivottavasti uusien tutkintovaatimusten mukainen liite on ylipäätään olemassa.

Tuossa tutkintopaperissa on myös loistava esimerkki selkeästä kielenkäytöstä. Vai miltä tämä kuulostaa: “Tutkinnon suorittanut on osoittanut julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan kaksikielisessä viranomaisessa valtion henkilöstöltä vaadittavaa toisen kielen taitoa seuraavasti: ruotsin kielen tyydyttävä suullinen taito ja tyydyttävä kirjallinen taito.” Olisi sen ehkä voinut ymmärrettävästikin sanoa.

On tässä ollut vähän kiireitä ja taukoa blogin pitämisessä. Yritän ryhdistäytyä.

Kerron teille nyt tarinan pienestä celestä ja hänen taisteluistaan byrokratian rattaita vastaan.

Pieni cele meni aamulla töihin. Töissä cele huomasi, että hänen maileihinsa ei oltu vastattu, eikä tarvittavaa Viimeistä Rekisterimerkintää löytynyt mistään. Cele ei kuitenkaan huolestunut turhista, kandiksivalmistumispaperithan tuli jättää ennen humanistisen tiedekunnan kanslian (yliopistotermit pilaavat tekstini rytmin) sulkeutumista kahdelta.

Tämä oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, että cele sai käteensä lapun, jossa muistutetaan, että publiikki olisi 24.1. Cele poistui väsyneenä mutta onnellisena humanistisen tiedekunnan kansliasta. Kello oli 14:00.

Siinä minä olin, ihmettelemässä onko mahdollista, että kielikeskuksen opintojen rekisteröinnistä vastaa henkilö, joka ei vastaa sähköpostiin ja jonka puhelinnumero ei ole käytössä. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kandintutkinnon paperithan täytyy jättää vasta huomenna. Kielikeskuksen opintotoimisto aukeaa kymmeneltä ja humanistisen tiedekunnan vastaava sulkeutuu kahdelta. Huimat neljä tuntia valivaraa.

Eilen jätin taas ohjaajalle ihmeteltävää keskiviikon tapaamiseen. Tein aikataulun, että lukuja pitäisi viimeistellä suunnilleen kaksi viikossa, että riittää pari viikkoa sitten vielä kokonaisuuden hiomiseen. Tälle viikolle on myös alustavasti aikataulutettu varsinaisen analyysin uusinta.

Tänään kävin ensin lainaamassa Sibiksen kirjastosta “kattavan, mutta raskaslukuisen”(tm) Auditory Scene Analysisksen. Sitten matka jatkui musiikkitieteelle studioon nelikanavamiksailemaan viime syksyn ihmebiisiä. Monikanavamiksailu olikin aika jännää puuhaa. Etenkin kun en oikein saanut laitteita toimimaan niin kuin halusin. Pari tuntia ihmettelin että kyllähän tämä nyt paremmalta kuulostaa kuin stereomiksaus, vaikka en tajuakaan miksi. Pitänee mennä tekemään vielä toinen samanlainen sessio ja istuttaa arvostelija samaan paikkaan välittömästi tämän jälkeen. Laitteistoa kun ei varsinaisesti ole viritetty niin, että etu- ja takakanavat olisivat tasapainossa. Surroundkaiku ois ihq. <3

saa tahtonsa läpi. Jos joku vielä muistaa valmistumisaikatauluni (eihän kukaan sitä vakavissaan ottanut?), niin alle kahden viikon päästä pitäisi olla kandidaatin paperit kourassa. Sitä varten vaan pitäisi olla kaikki tarvittavat opinnot rekisterissä viimeistään ensi viikon tiistaina. Eilen puuttui vielä kolme merkintää. Yhtä monen valitusmailin jälkeen puuttuu enää yksi. Sitä viimeistä jännittäessä, ensi viikkoon.

Eilen (tiistaina) oli siitäkin merkittävä päivä, että gradun palautuspäivään oli legendaariset 42 päivää. Ja mitä teinkään gradun eteen tänä suurena päivänä? En mitään.

Olin nimittäin uppoutuneena biologisen psykologian tenttikirjaan. Tentti oli tänään. Järjestelyt toimivat vaihteeksi loistavasti. Tentti oli jostain syystä päärakennuksen sali I:n sijaan Siltavuorenpenkereellä jossain kotitalousopettajien auditoriossa, ja tenttijöitä oli suunnilleen saman verran kuin auditoriossa paikkoja. Siinä sitten ihmeteltiin, miten kysymyspaperi, vastauspaperi, ylimääräiset konseptiarkit, tenttikuori, kynä, kumi, viivoitin, varalyijyt, opiskelijakortti ja eväät pitäisi sijoittaa siihen noin A3 arkin kokoiselle pöydälle siten, että vastauspaperille kykeni kirjoittamaan.

Itse tentti oli ihan hauska. Ensin piti vastata kahteen kolmesta esseevaihtoehdosta. Hermoimpulssin etenemistä koskeva essee tulikin kuin vettä vain. Toiseksi esseeksi piti arpoa joko visuaalisen ja auditiivisen informaation käsittelyn aivomekanismit ja niiden erot tai somatosensorinen ja motorinen korteksi. Valitsin edellisen ja onnistuin jotenkin tarinoimaan siitä lähes yhtä pitkän esseen kuin hermoimpulsseistakin. Varsinainen hauska osuus oli kuitenkin viimeinen kysymys, jossa piti sijoittaa nimettyjä aivojen osia johonkin kolmesta kuvasta. Ensimmäinen kuvista oli aivojen pintarakennekuva suunnilleen sivulta, toinen kuva poikkileikkaus hemisfäärien (aivolohkojen) rajan kohdalta. Kolmas kuva sen sijaan näytti abstraktilta taideteokselta: keskellä oli laajeneva kumman näköinen spiraali ja sivuilla hieman röpelöä. Kai se oli jonkinlainen leikkaus aivoista.

Kysymyksenasettelu: sijoita seuraavat aivojen rakenneosat seuraavien sivujen kuviin (samaa osaa ei tarvitse sijoittaa kun yhteen kuvaan, valitse mieluiten se, jossa kyseinen osa näkyy parhaiten ). Hymiö ei ole toim.huom.

Parhaimmillaan osat oli merkitty neljällä kielellä, mutta ei se hirvittävästi auttanut joidenkin osien sijoittamista. Tentaattori ei varmaan ollut myöskään ottanut huomioon, että tenttialueeseen ei kuulunut esimerkiksi kieleen liittyvä kappale, joten ei voi olettaa, että brocan ja wernicken alueiden sijoittaminen sujuisi. Brocan alue mainittiin kyllä jonkin toisen kappaleen yhteydessä, mutta kumpaakaan noista ei kyllä yhdessäkään tenttialueen aivokuvassa näytetty. Olisi varmaan pitänyt tajuta, että jos johdattava luku aivojen anatomiasta on tenttialueessa, kuuluu osata koko aivojen anatomia.

Eipä sillä niin väliä, eiköhän tentti läpi mene ja muuta ei sitten tarvitakaan.

Törmäsin tässä ehkä hauskimpaan blondi-vitsiin ikinä. Älkää tippuko tuolilta.