celen blogi

Vuodenvaihteen toiminnallisuus (lue: dvd-levyjen rippaus) vei sen verran paljon aikaa, että jäi nämä vuosikatsaukset paitsioon. Ehtiihän sitä kuitenkin vielä ensi vuoden puolellakin. Eipä tässä kyllä ole asiaakaan kuin ehkä kahteen postaukseen aiheesta.

Gradustatusta sen sijaan voisi päivittää. Olen vähitellen vaihtanut tekstin suoltamisesta vähän tarkempaan kirjoitustyyliin. Tilanne onkin nyt sellainen, että varsinaista tekstimassaa alkaa olla jo tarpeeksi 2.-5. luvuissa. 6. luvussa oleva analyysi pitäisi laajentaa koskemaan Marguliksen mallin (ja ehkä muidenkin) osalta myös hierarkiatasoja, ja lisätä Lerdahlin Tonal Pitch Space -malli analysoitavien mallien joukkoon. 7. luku, eli varsinainen johtopäätökset/keskustelu-luku, sen sijaan on vielä aivan alkutekijöissään. Mikään luku ei kuitenkaan ole vielä “valmis”, hiottavaa siis todellakin riittää. Deadlineen on vielä reilu 7 viikkoa, joten aikaa on suunnilleen viikko joka luvulle.

Ennen sitä pitäisi myös valmistua kandiksi ja kerätä loput tarvittavat opintopisteet. Rekisterissä niitä pisteitä on tällä hetkellä 24o, kun tarvitaan siis 260 ja gradu. Sieltä tosin puuttuu vielä suoritettuja juttuja noin 10op, joten kun kandin tutkinto menee yhdellä pisteellä yli ja maisterivaiheen opintoihin tuskin saan sisällytettyä matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan orientoivia opintoja, niin pitäisi sellainen 13-15op vielä saada kasaan. Noita tenttivaihtoehtoja joskus kävinkin läpi, eikä suunnitelmat ole miksikään muuttunut. 11.1. on se neuropsykan tentti ja sitten seuraavaksi varmaan mennään arvaamaan ohjelmistotuotannon tai rinnakkaisohjelmoinnin tenttiin. Ja se studioprojektin miksaus on edelleen tekemättä.

Joulusta on selvitty ja vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuoden viimeisissä blogimerkinnöissä aion tehdä katsauksia kuluneeseen musiikkivuoteen ja aloitan levyhankinnoista. (Ja kyllä, gradu etenee taas, mutta siitä lisää sitten.)

Ensimmäisessä kuvassa levyhyllyni vuosi sitten, jälkimmäisessä tuoreempi otos. Ympyröitynä suurin muutos, eli BoAn levyjen määrä. Klikkaamalla isompi kuva.

Jos vuosi 2004 oli mm. Madonnan ja Toton myötä kasarivuosi niin tämä vuosi oli sitäkin selkeämmin aasialaisen musiikin vuosi. Tähän löytyy myös kaksi selkeää syytä. Välttämättömänä edellytyksenä oli Visan hankkiminen alkuvuodesta, ja katalyyttinä toimi ajautumiseni BoAjjangiin loppuvuodesta 2004. BoAn julkaisut alkavat olla haluamiltani osin jo koossa. Kaikkia singlejä en aiokaan hankkia ja lisäksi molemmat Japanissa julkaistut remix-albumit puuttuvat.

Reilun 50 hankitun levyn joukosta on vaikea valita parhaimpia. Täällä arvostelluista levyistä suosikkini ovat Altanin Blackwater sekä Steely Danin Pretzel Logic. Muista levyistä The Crashin Melodrama ja Don Johnson Big Bandin Breaking Daylight olivat mielenkiintoisia levyjä minulle entuudestaan vierailta bändeiltä. Irkkuosastosta myös pitkään kuolaamani ja Visan myötä saamani Leahyn Lakefield oli myös varsin mainio. Aasialaiselta puolelta BoA ei varsinaisesti tarjonnut paljoakaan uutta tänä vuonna vaikka sainkin suurimman osan levyistä käsiini vasta tänä vuonna. Ayumi Hamasaki sen sijaan oli minulle täysin uusi tuttavuus. Parhaimpina pidän ehkä Memorial Addressia ja I am:iä. Kiinan tuttavuudet Jolin Tsai, sekä J-Game että Castle -levyillään, ja vielä täällä arvostelematon Joey Yungin Bi-Heart olivat hyviä. Cantopoppia lisää, kiitos.

Entäs ensi vuonna sitten? Ensi vuoden levyhankintojen pitäisi sikäli olla selvillä, että ostoslistalla on hyvinkin kahden vuoden tarpeisiin levyjä. Veikkaisin että 80- ja 70-luvut tulevat olemaan kohtuullisesti edustettuina. Ja aasialaista musiikkia riittää toivelistalla vielä hyvinkin vuoden tarpeiksi. Ja vuoden päästä lista on varmastikin yhtä pitkä. Vuodenvaihteessa voimaan astuva uusi tekijänoikeuslaki aiheuttaa jonkin verran uudelleenjärjestelyä levyhankintojen prioriteeteissa, mutta siitä lisää lähipäivinä. Nyt pitää keskittyä dvd-kokoelman rippaamiseen, kun se kerran vielä on laillista.

genre: JRock/rock
mistä: Cash-Store
hinta: 3,5e
julkaistu: 2005

Jokin aika sitten mainostamani L’arc~en~cielin uusin levy on soinut melko aktiivisesti soittimessani. Suurimmassa osassa kuuntelemastani japanilaisesta musiikista on naislaulaja, koska minulla on suuria vaikeuksia tottua japanilaisten miesten ääniestetiikkaan. Tuntuu että monet artistit panostavat muutenkin enemmän meikkaukseen kuin lauluääneen.

L’arc~en~cielin (myöh. Laruku) hyden lauluääni on sen sijaan jotakuinkin siedettävä ja bändi tekee muutenkin varsin pirteää rockia. Laruku on ehkä vahvimmillaan hieman punkihtavissa teinirokkipuristuksissa (mm. Mika Nakashiman syksyn superhitti Glamorous Sky oli hyden käsialaa), mutta tällä levyllä niitä ei ole kuin pari kolme. Materiaali on muutenkin varsin monipuolista. Parissa biisissä mennään lähes hevin puolelle, mutta mielenkiintoisimpia ovat hieman eteeriset kokeilullisemmat biisit. Oma lukunsa on levyn viimeinen biisi, jossa on kovasti kasarivaikutteita.

Tämä onkin ensimmäinen omistamani JRock-levy. Ehkä se ura tästä vielä urkenee. Tämän levyn perusteella tulee varmaan ostettua muitakin Larukun levyjä myöhemmin. Ainakin jos niitä kävelee kolmen ja puolen euron hinnalla vastaan..

****+

Hyvää joulua!

genre: J-pop/pop
mistä: YesAsia
hinta: 7.9e
julkaistu: 2005

BoAn vuosi 2005 on ollut kaksijakoinen. Alkuvuonna julkaistu kokoelma Best of Soul myi reippaasti yli miljoona kopiota ja sen jälkeen keväällä julkaistu Do the Motion -sinkku pääsi ensimmäistä kertaa Japanin myyntilistan (per viikko) kärkeen. Best of Soul oli itse asiassa viikon jopa maailman myydyin levy (tällä hetkellä kolmantena näyttää olevan Mika Nakashiman kokoelma, joka kuuluu lähitulevaisuuden hankintoihin).

Kesällä Koreassa julkaistu Girls on Top -albumi taas oli myyntiluvuiltaan pettymys, joskin allekirjoittanut piti levyä huomattavana edistyksenä edelliseen Korean levyyn verrattuna. Syksyllä myös Japanissa julkaistu Make a Secret -sinkku floppasi, joten Dakishimerulle on kasaantunut paineita kääntää suunta taas ylöspäin. En tiedä tarkkoja myyntitilastoja, mutta marraskuun kuukausitilastoissa sinkku oli vasta sijalla 23., joten sekin lienee ollut pettymys. Levy-yhtiöllä onkin ollut kiire ilmoittaa jo seuraavasta sinkusta (18.1.) ja albumista (15.2.).

Sinkulla on nimibiisin lisäksi b-puolena Before You Said Goodbye to Me -niminen biisi. Molemmat on säveltänyt Kazuhiro Hara, mies joka on säveltänyt useimmat BoAn suurimmat hitit. Ensivaikutelma Dakishimerusta on, että se voisi olla hitti. Tyyli on BoAn varhaisempaa tyyliä mukailevaa kevyttä tanssipoppia. Jotenkin biisi ei kuitenkaan vakuuta. Mukaan on tullut ehkä hieman liikaa Koda Kumimaisia (eh, Koda Kumi -> Koda Kumimaisia) techno/r&b-vaikutteita, jotka eivät oikein istu BoAlle. Sinänsä biisissä ei ole mitään vikaa, siinä vain ei ole juuri mitään erityisen hyvääkään.

B-puolen alku kuulostaa epäilyttävän paljon viime aikojen sinkkujen b-puolilta, erityisesti viime syksyn Konoyono shirushilta. Kahdenkymmenen sekunnin kohdalla mukaan tulevat torvet(!) kuitenkin muuttavat tyylin BoAlle aivan uudeksi. Kun vielä taustatkin groovaavat, on kasassa ehkä paras b-puoli sitten edellämainitun konoyono shirushin. Rummut on äänitetty japanilaisille epätyypillisesti melko akustisen kuuloiseksi, mikä istuu biisiin kuin nenä päähän. Harmi että itse nimibiisi on niin heikko. Itse olisin saattanut panna biisit sinkulle toiseen järjestykseen. Saa nähdä mitä seuraava sinkku, Everlasting, tuo tullessaan.

***½

Hidasta ja vaivalloista on nyt. Tämä viikko menee joulun takia muutenkin vähän ohi, joten palataan graduasioihin ensi viikolla.

Lupasin kuvia ja tässähän niitä tulee.

Ensin kaikki kolme tilaamaani levyä, kyseinen yksilö kuvassa oikealla. Kaksi muuta standardikokoisia levyjä.

Avaamalla etukannen löytyy, ei suinkaan itse levy, vaan ylimääräinen dvd, jolla on neljän kappaleen musiikkivideot.

Mitäs sieltä sisältä löytyykään?

“Kansilehti” ja itse levykotelo paljastuvat.

Kokonaan ulkona. Huomaa kansilehden kovat kannet ja kirjanmerkkinauhat.

Täältä löytyikin sitten se itse levy.

Sitten yhdessä kuvassa kaikki paketista avautunut tavara. Alareunassa kasa kansilehden sisällä olleita mainoksia. Levy on julkaistu tänä kesänä ja hintaa kertyi noin 12 euroa.

Lopuksi vielä toinen esimerkki kiinalaisesta tuotekehityksestä. Jolin Tsain syksyllä julkaistu live-dvd, jossa tuli mukana samat biisit kahdella cd:llä. Vasemmassa reunassa on kansilehti/valokuva-albumi ja oikeassa alareunassa pöytäkalenteri vuodelle 2006.

genre: irkku
mistä: huuto.net
hinta: 11e
julkaistu: 1996

Tämä taitaakin olla tähän mennessä kallein levy, jota arvostelen täällä. Mutta oli kyllä joka sentin arvoinen.

En oikeastaan muista, miten törmäsin Altaniin ensimmäistä kertaa, mutta jossain kuulin vuonna 2000 julkaistua Another Sky -levyä, joka tulikin hankittua kokoelmiin alkusyksystä. Altan kävi myös Suomessa heittämässä loistavan keikan pari kuukautta sitten. Tämän jälkeen olen etsinyt aktiivisemmin bändin muutakin tuotantoa. (Näin muuten käy aika usein…)

Irkkulevyissä on yleensä ongelmana se, että irkku on luonteeltaan elävää musiikkia, ja samaa meininkiä on hankala saada taltioiduksi levylle. Useimmiten tämän seurauksena kappaleet kuulostavat kovin kliinisiltä ja tylsiltä. Ongelma vielä kärjistyy yhtyeillä, joissa on laulusolisti, nimittäin valtaosin irlantilainen tanssimusiikki on instrumentaalia ja laululliset kappaleet ovat surumielisiä balladeita. Tässä suhteessa irlantilaiset kyllä ajavat suomalaistenkin ohi: usein kappaleet alkavat siitä kun mies jätetään, ja siitä se alamäki vasta alkaakin. Lopputuloksena päähenkilö usein tapetaan tai tekee itsemurhan. Luonnollisestikaan levylle ei voi kovin montaa tällaista kappaletta laittaa.

Tällä levyllä on kuitenkin onnistuttu loistavasti. Sen huomaa siitä, että on huomaamattaan alkanut takoa jalalla rytmiä lattiaan. Irkkumusiikki on hyvin tarkka rytmiikan kannalta, mutta Altan on onnistunut hyvin luomaan sykkeen instrumentaalikappaleisiin. Kymmenen vuoden (nykyään toki jo 20) yhteiselon jälkeen kyllä pitäisikin soiton sujua ongelmitta yhteen.

Pitkälti sykkeestä ja kappaleiden mielenkiinnosta voi kiittää kitaran ja bouzoukin luomaa rytmimaailmaa, joka säestää viuluja ja harmonikkaa. Monin paikoin tuntuu, että kappaleissa olisi paljon enemmän tavaraa kuin oikeastaan onkaan. Tulee väkisinkin mieleen sama efekti kuin keikalla: pariin otteeseen jopa yksi viulu ja kitara saivat aikaan äänivallin joka tuntui massiivisemmalta kuin monen vitossointurokkia soittavan bändin särövallit.

Kappaleet on järjestetty suunnilleen niin, että joka toinen kappale on instrumentaali ja joka toinen laulettu (kysymys: miten pitäisi käyttää suomessa vastaavia termejä kuin irlantilaisille tune (=instrumentaali) ja song (=laulettu)). Varsinaisia nyyhkyballadeita ei onneksi ole kuin kaksi, ja niistä ensimmäinen, Ta Me Mo Shui on todella kaunis.

Jos tätä levyä vertaa myöhempään Another Skyhin, on tämä levy hieman vauhdikkaampi. Reelejä ja jigejä on mahdutettu sekaan enemmän, ja niissäkin tempo ainakin tuntuu nopeammalta. Toisaalta Another Sky on ehkä kokonaisuutena monipuolisempi kuin tämä. Soundimaailma on tässä hieman perinteishenkisempi, mutta tämäkin on tehty suurelle levy-yhtiölle (Virgin), joten äänityspuolikin on hyvällä mallilla. Suosittelen!

*****

Posti kulkikin Hong Kongista tällä kertaa aika hyvää vauhtia. Ensireaktio oli, että kiinalaiset eivät kertakaikkiaan ole ymmärtäneet, että levyhyllyni ei tue kuin standardikokoisia cd-koteloita. Kuvia luvassa kunhan kamera saapuu paikalle. Arvostelut tulevat myös tutustumisajan jälkeen.

Niin, ja kasari <3

Tietojenkäsittelytieteen sivuaineoppimäärien rekisteröinti hyväksyttiin eilen. Sen lisäksi kypsyysnäytekin meni (yllättäen?) läpi ja suoritus löysi tiensä rekisteriin. Nyt puuttuu siis enää kolme jo suoritettua opintojaksoa rekisteristä. Sitten voikin valmistautua jo tammikuun publiikkiin. Täytyy ottaa kaikki ilo irti kahdesta kuukaudesta humanististen tieteiden kandidaattina. HuK HuK.

Graduohjauskin oli tänään. Kovasti oli tullut lisää tekstiä, oli. Toivottavasti sitä ei enää kauaa tule kovasti lisää tai alkaa karata piuhat sormista. Oikeastaan ei me siitä gradusta paljoakaan puhuttu, vaan politiikasta. Sellaista se tuppaa olemaan kun samasta aiheesta pitäisi aina lisää ja lisää jutella. Onneksi joulun myötä ohjauksiin tulee neljän viikon tauko. Sinä aikana tosin pitäisikin sitten edistyä taas sitäkin enemmän.

Sitä aina välillä miettii, että mitä roskaa tänne tulee kirjoitettua. Sitten kauhistelee millaisilla hakusanoilla ihmiset tänne blogiin eksyvät. Vaikka onhan se komeaa olla googlen ensimmäisellä sivulla mm. hakusanoilla “saletisti ihq”, “leijonaa mä metsästän” ja “läskit”. Jos ei muuta niin luottamus googleen kyllä menee. Eipä minulla kyllä valittamista, jos vertaa siihen, millaisilla hakusanoilla Benropen blogiin on eksytty.

genre: pop/rock
mistä: huuto.net
hinta: 6,3e
julkaistu: 1999

Uusi aalto on hyvä levy bändiltä, jonka muusta tuotannosta en tiedä mitään ja josta en muutenkaan tiedä muuta kuin että laulaja on jotain sukua Ismo Alangolle. Ismo Alangosta en kyllä sitten tiedä senkään vertaa. Mitä tämäkin kertoo minun Suomi-rockin tietämyksestä?

Itse levy on kuitenkin ihan hauska. Näitä biisejä tuli kuunneltua joskus lukioaikoina ja hyvinhän ne vieläkin palautuivat muistista. Kiinnitin erikoisesti huomiota bassoon monessa kappaleessa. Särön ja muiden efektien käyttö basson kanssa sekä mielenkiintoiset bassokuviot monipuolistivat monia kappaleita. Sanoituksetkin olivat vaihteeksi sellaisia, että niitä tuli jopa kuunneltua.

****