celen blogi

genre: pop/rock
mistä: Kristillinen kirjakauppa
hinta: 8e
julkaistu: 2004

Dc Talkin jäsenet lähtivät soolourille 2000-luvun alussa. Kaikkien kolmen ensimmäiset levyt julkaistiin melko samoihin aikoihin. Kevin Maxin ja Taitin levyt tulikin ostettua. Pidin Kevin Maxin levystä eniten, se tuntui pitävän sisällään eniten siitä, mistä pidin Dc Talkissa. Toisaalta kaikki kolme levyä muodostivat mielenkiintoisen tutkimusaineiston siitä, millaisista osista Dc Talkin musiikki koostuu.

Kevin Maxin ensimmäistä Stereotype Be -levyä voisi pitää syvällisenä poppina, jossa oli paljon Beatles-vaikutteita ja erittäin hyvä tuotanto. Between the Fence & the Universe on 7 biisin minilevy. Siinä tyyli on kehittynyt suoremman popin ja hieman raskaamman rockin suuntaan. Ei tätä silti voi ihan rockiksikaan sanoa. Kevin Maxin tavaramerkki on kuitenkin hänen omalaatuinen äänensä, joka ei ole muuttunut miksikään.

Kevin Maxin kolmas, tällä kertaa täyspitkä, levy pitäisi olla jo julkaistu, joten sitä pitäisi seuraavaksi alkaa metsästämään. Toisaalta pidän tästä rockimmasta linjasta, jonka hän on ottanut, mutta toisaalta ensimmäisen levyn tyyli oli omalaatuisempaa. Molemmat on kuitenkin tehty hyvin, joten eiköhän se kolmaskin levy ole laadukas.

****

—-

Pastanjauhajissa oli tänään kontribuutioni heidän reseptikilpailuunsa. Kilpailuaikaa on marraskuun loppuun, joten vielä ehtii osallistua, jos pitää kiirettä.

Sin é:n Deep Water Dropoff on ehkä paras levy, jonka omistan. Siinä yhdistyvät monet musiikissa arvostamani ominaisuudet: levy vie mukanaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta siitä löytää uutta vielä pitkän ajan kuluttua, levyllä yhdistellään rohkeasti eri musiikkilajeja (levy on siis jonkinlaista fuusioirkkua), sovituksia on tehty pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin tosissaan, soitto on teknisesti taitavaa ja levy on miksattu hyvin ja soundit monipuolisia.

Lainasin levyn alunperin, kun kuuntelin läpi kirjaston irkkukokoelmaa. Levyn ostaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Kun levykaupoista ei löytynyt, yritin tilata sen Stockmannilta. Heillä kuulemma oli viimeinen kappale myyty kolme vuotta aikaisemmin ja maahantuojalla levyjä ei enää ollut. Harkitsin ihan vakavissani, että ilmoitan kirjastoon levyn “kadonneen”, mutta lopulta törmäsin siihen lähes sattumalta käytettynä Digelius Musicissa (viiskulma on musiikkiharrastajan ehdoton pistäytymispaikka). Tämä siis puolitoista vuotta sen jälkeen kun ensimmäisen kerran lainasin levyn.

Sittemmin selvisi, että samalta bändiltä on kaksi muutakin levyä. Amazonissa on jälkimmäistä joskus myyty, mutta sieltäkin loppuunmyyty aikapäiviä. Itse bändikin oli ilmeisesti hajonnut joskus tuon Deep Water Dropoff -levyn jälkeen, joten tuskin noita kukaan enää aktiivisesti levittääkään.

Olen sen jälkeen aika ajoin tsekannut noiden levyjen saatavuutta mm. ebayssa ja Amazonissa, mutta huonolla menestyksellä. Tsekkasin tänään uudestaan ja mitä näinkään, yksi käytetty kappale oli myynnissä Amazonin kautta. Mutta se hinta, 49 dollaria!? Ihan niinkuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin levy oli “alennuksessa” ja “low price”.

Melkein naurattaisi, jos ei itkettäisi.

Googlettelin kuitenkin vähän lisää, ja toivo heräsi jälleen. Löysin nimittäin bändin vanhan levy-yhtiön (joka vaikuttaa aika pieneltä puljulta) sivut, joissa mainostettiin, että kumpaakin levyä on few left. Kyseisistä levyistä £12 ei ole hinta eikä mikään. Pistin sitten mailia levy-yhtiöön. Toivotaan, ettei sivu ole ollut kahdeksaa vuotta päivittämättä.

Sivuilta löytyi myös hieman lisätietoa bändin hajoamisesta, ja jopa pari (1, 2) järjettömän huonolaatuista, mutta ruokahalua herättävää, demopätkää levyiltä.

—-

Pepsin läppärikampanjalle tuli muuten nolo loppu.

Sinne meni. Keskiviikkona on taas graduohjausta ja versio lähetetty ohjaajalle. En nyt oikein ole tyytyväinen, koska se kakkosluku on edelleen tosi hajanainen ja keskeneräinen. Toisaalta sivuja on mukavat 55 kun kaksi viikkoa sitten olleessa ohjauksessa oli vain 37. Sivuja on tullut lisää, mutta jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että sisältö ei ole kehittynyt samaa vauhtia. Toisaalta tätä vauhtia pääsee pian keskittymään pelkästään säätämiseen kun pituutta alkaa kertyä tarvittava määrä. Ne olennaiset luvut ammottavat kuitenkin edelleen melko tyhjinä. Kohta alkaa olla pakko kirjoittaa sitä vaikeampaakin tekstiä.

Lupasin eilen selitystä kirjasto-ongelmasta. Joku oli nimittäin varannut kaksi olennaista lähdeteosta ja laina-aika menee umpeen huomenna. Toinen niistä on kakkosluvun kannalta olennainen Diana Deutchin Psychology of Music, jota en ole vielä ehtinyt/jaksanut ammentaa tyhjäksi. Tuosta ei taida olla edes toista kappaletta kirjastoissa, joten voi olla, että menee kuukausi ennen kuin saan sen takaisin. Toinen kirja taas on Lerdahlin ja Jackendoffin klassikko, mutta äärettömän tylsästi kirjoitettu Generative Theory of Tonal Music, josta on ollu tarkoitus kirjoittaa ihan oma alalukunsa. Tästä onneksi löytyy muutama kappale kirjastoista, joten saanen sen takaisin jo joulukuun alkupuolella. Lerdahl-luvun (neljäs) kimppuun olisikin tarkoitus käydä tosissaan ehkä viikon päästä kun saan kakkosluvun ja Narmour-luvun (kolmas) haluamaani kuosiin. Pitänee ehkä hieman suunnitella kirjoitusjärjestystä uudelleen.

Kaivoin myös esille vanhan johdatus kognitiotieteeseen -kurssin luentomonisteen, jossa onkin selitetty monia mun kannalta relevantteja asioita hyvin. En vaan oikein tiedä, voiko tuota käyttää lähteenä. Pitää varmaankin etsiä formaalimpia lähteitä noille samoille tiedoille. Onneksi tuossa luentomonisteessa on sen verran lähteitä merkittynä, että pääsee vauhtiin.

Nyt kun kaikki ovat hankkineet 1000 pulloa pepsiä, on varmaan hankalaa keksiä mihin sen kaiken käyttäisi. Yksi idea on sekoittaa siihen mentos-pastilleja. Tästä on myös suomalainen hillitympi versio.

[via Pinseri]

Tulihan se ensilumikin vihdoin. Se tarkoittaa, että syksyn mittaan vähitellen laskenut kunto lähtee vielä suurempaan laskuun ja paino nousee kilolla tai parilla. Joulun jälkeen, kunhan liikuntaviraston ahkerat miehet saavat kaukaloon jään, alkaa tilanne vähän tasottua ja kuntokin nousee pahimmasta kuopasta. Seuraava ongelmallinen kausi onkin sitten luistelukauden loppumisen ja pyöräilykauden alkamisen välillä, mutta se on yleensä lyhyempi kuin käsillä oleva romahdus.

En tiedä, onko luonnonvoimia mahdollista vastustaa, mutta tänä vuonna tekisi mieli yrittää pyristellä vastaan, onhan tässä töiden ja gradun lisäksi vapaa-aikaakin vaikka millä mitalla. Lumessa lenkkeilyyn ei riitä kestävyys, mutta jonkun sisälajin voisi aloittaa. Työpaikkakin on ihan Mäkelänrinteen uimahallin vieressä, joten siellä voisi yrittää käydä pulikoimassa välillä. Siihen rinnalle voisi sitten rakentaa vielä painonpudotusohjelman. Vaikka maltillisesti kilo ennen joulua, sitten tammi-helmikuussa toinen kilo ja joulukinkut. Uskoo ken tahtoo.

Itse asiassa liikuntaviraston miehet ovat olleet aktiivisia tänä syksynä. Kaukaloa pystytettiin jo tiistaina, tosin vieläkään se ei ole kokonaan pystyssä. Ainakin kolmena päivänä siellä on ollut miehiä pystyttämässä. Lieneekö heillä jokin tekninen ongelma? Joka tapauksessa paremmalta näyttää kuin aiemmin. Viime vuonna kaukaloon tuli luisteltava jää kaksi viikkoa pakkaskauden alkamisen jälkeen, ja senkin jälkeen jää oli aika ajoin lähes vaarallisen huonossa kunnossa. Lisäksi maaliskuun alussa koko ylläpito lopetettiin, vaikka säät olisivat sallineet luistelun vielä pari viikkoa pitempään. Jään valvonta tietenkin alkoi jo tammikuun alussa, vaikka luistelukeleistä ei ollut tietoakaan vielä moneen viikkoon. Tällaiset tapaukset pistävät aina miettimään, että palvelujen tilaaminen yrityksiltä voisi tarkoittaa parempaa palvelua.

–

Gradumateriaalin kanssa tuli pieni kirjasto-ongelma, mutta siitä lisää huomenna.

Olisi hienoa tietää kaikkea musiikista. Kai sitä pitäisi vähitellen olla jonkinlainen musiikin asiantuntija, kun tässä kerran on musiikkitieteilijäksi valmistumassa. Varsinainen opiskelumielenkiintoni on kuitenkin kiinnittynyt lähinnä musiikin kognitioon, sävellysalgoritmeihin (=siihen roskaan mitä graduun tulee) ja studiotekniikkaan, eikä kovinkaan paljon itse musiikkiin. Olihan sitä joskus länsimaisen taidemusiikin ja jazzin historian kursseilla. Rockin historia ei sopinut aikatauluun. Tuollaisilla kursseilla tulee kaikesta huolimatta vain pieni pintaraapaisu, jolla voi korkeintaan päteä vielä tyhmemmässä seurassa. Musiikkia on tehty ihan liikaa, eikä sitä voi oppia kuin kuuntelemalla.

Viime aikoina olen keskittynyt erityisesti populaarimusiikin historiaan lähinnä hesarissa taannoin julkaistun Rockin 50 vuotta -sarjan inspiroimana. Sitä vaan tuntee itsensä kovin tyhmäksi arvostellessaan jotain klassikkolevyä, jota ei kuitenkaan osaa sijoittaa oikeaan kontekstiin.

Helppo ratkaisu ongelmaan ei ole levyjen ostaminen. Aikaisemmin oli helppoa, kun osti vain niiden muutamien suosikkibändien uusia levyjä välittämättä sen kummemmin monipuolisuudesta tai vanhemmista levyistä. Oikeastaan oli helppo olla välittämättä, kun ei niiden olemassaolosta oikein tiennytkään. Pitkään auttoi myös (parin huonosti äänitetyn 80-luvun levyn perusteella muodostunut) käsitykseni siitä, että ennen 90-lukua tehdyt levyt soundaa kamalalle. Joka tapauksessa pari vuotta sitten kesällä päätin listata vielä ne viimeisetkin muutaman levyn, jotka haluan, ja keskittyä sen jälkeen näiden bändien uusiin levyihin. Listaan tuli kuitenkin mojovat 30 levyä.

Pari vuotta ja noin 140 ostettua levyä myöhemmin täytyy todeta, että strategia taisi mennä pieleen. Sillä samaisella ostoslistalla on nimittäin tällä hetkellä 101 levyä. Olen asettanut jonkinlaisen moraalisen rajan 52 levyyn vuodessa, enempään ei kertakaikkiaan pysty syventymään, joten nykyisessäkin listassa on ostamista taas kahdeksi vuodeksi. Enkä kuvittelekaan, etteikö tuona aikana löytyisi vuosiannosta uusia levyjä listattavaksi. Pitäisi ehkä alkaa karsia pois muutakin musiikkia kuin räp, hiphop ja örinähevi.

Narmourin schenker-kritiikkikirjassa on pari loistavaa kaaviokuvaa I-R-mallin ja schenker-analyysin eroista. Haluaisin ne graduunkin, mutta ne pitäisi piirtää uudestaan ja lisäksi kääntää termit. Taidan todella tarvita jonkun lähteen schenker-analyysistä. Narmour käyttää saksankielisiä termejä, kuten Urzatz ja Urlinie, mutta näille saattaisi olla jotkin käytössäolevat käännökset, tai sitten ei. Olen ymmärtänyt että tuollaiset kaaviokuvat voi pistää ongelmitta graduun, jos ne piirtää uudestaan, mutta pitänee selvittää asia.

Luovutin sen kakkosluvun kanssa. Teen siitä sen verran hyvän kuin nyt kykenen, mutta tarvitsen siihen vielä lisää lähteitä myöhemmin. Onneksi nuo seuraavat luvut ovat hieman suoraviivaisempia ja asia tutumpaa entuudestaan. 50 sivua tuli täyteen kuitenkin jo eilen. Eiköhän tässä viikonlopun aikana päästä siihen tavoiteltuun 55 sivuun.

Tein sen HOPSin keskiviikkona, ja nyt kandintutkinto näyttää olevan aika hyvin pulkassa. Kolme kohtaa puuttuu vielä, joista yksi oli itse hopsi ja toinen tieto- ja viestintätekniikkaopintojen musiikkitieteen osuus, jonka senkin olen suorittanut, joten yhdestä uupuu. Lisäksi ne tietojenkäsittelytieteen opintokokonaisuudet ovat vielä rekisteröimättä. Kandista tulee 181op, eli menen vain yhden pisteen yli normin.

Sitten kun vertailin opintorekisteriä tuohon hops-paperiin, niin ei niitä opintoja puutu sieltäkään kuin 12op. Siellä on kyllä pari kohtaa, joita saattaa olla vaikea sisällyttää tutkintoon, esimerkiksi matemaattisluonnontieteellisen orientoivat opinnot, joten lienee parasta hankkia vielä ainakin 15op.

5op on tulossa yhdestä studioprojektista, joka on äänitetty jo yli kuukausi sitten, mutta vielä miksaamatta. Maisterivaiheen hopsistakin saattaa tulla 1op. Loppuihin pitäisi sitten valita jotain seuraavista:
-musiikkitieteestä 5op kirjatentti Music, Gestalt and Computing -kirjasta, joka kuuluu gradulukemistoonikin. Humanistisen tiedekuntatenttipäiviä 25.1. tai 15.2.
-tietojenkäsittelytieteestä rinnakkaisohjelmointi (4op, tentti 3.2.) ja/tai ohjelmistotuotanto (4op, 24.1.)
-kognitiotieteestä biologinen psykologia (3op, tenttikirja kuuluu myös gradulukemistoon) ja/tai jotain muita kognitiotieteen perusopinnon kursseja. Käyttäytymistieteellisen tiedekuntatenttejä 11.1., 20.1. ja 15.2.

Menen todennäköisesti tekemään ainakin tuon biologisen psykologian 11.1., koska tunnen materiaalin varsin hyvin jo ennestään. Muista vaihtoehdoista nuo tietojenkäsittelytieteen tentit olisi varmaankin hyödyllisimpiä pitkällä tähtäimellä, mutta toisaalta vähän tylsiä.

genre: rock
mistä: hullut päivät
hinta: 7e
julkaistu: 1969

En oikein saa tästä levystä otetta. Kappaleet ovat ihan hyviä ja soundit melko edistyksellisiä 60-luvun lopuksi. Jotenkin vain muutamaa kappaletta lukuunottamatta levyn kappaleita on hankala hahmottaa omiksi kokonaisuuksikseen. Tämä johtunee kappaleiden monipolvisista rakenteista. Levy vaatisi vieläkin enemmän syventymistä, vaikka arvostelenkin sen viimeisenä hulluilta päiviltä ostamistani levyistä. Niistä hulluista päivistä sentään on jo aika tavalla aikaa.

Kaikkiaan kuitenkin Led Zeppelin kuulostaa edelleen varsin modernilta ja mielenkiintoisemmalta kuin monikaan tuoreempi kitara-basso-rummut-kokoonpanolla soittava bändi. Erityisesti kitara- ja basso-osuudet ovat mieleeni. Kitaran särö on paikoitellen hyvinkin terävä ja bassokuviot monipuolisia ja tikittävät melkeinpä Red Hot Chili Peppersin malliin. Ehkä vielä joskus saan otteen myös kappaleiden punaisesta langasta.

***½

Aikataulut olivat mennä eilen uusiksi. Tsekkailin nimittäin tiedekuntatenttipäiviä kandintutkinnon kypsyysnäytettä (niitä tarvitaan nykyään kaksi, toinen kandiin, toinen maisteriin) varten. Huomasinpas sitten että tämän vuoden viimeinen soveltuva tenttipäivä on ensi viikon keskiviikko, ja viimeinen ilmoittautumispäivä eilen. Seuraavan kerran tentti järjestetään 25.1. Kaikkihan muistavat, että se suunniteltu kandiksivalmistumispäivä oli 24.1. Onneksi tsekkasin eilen ja ehdin heittää tenttikuoren lokeroon. Olisi tuon kai onnistunut tekemään jotenkin muutenkin (esimerkiksi perus- tai aineopintojen tenttipäivänä), mutta hyvä ettei tarvitse säätää.

Muita päivämääriä en ole vielä ehtinyt tarkistamaan. Huomenna menen joka tapauksessa tekemään kandivaiheen HOPSin niin sekin on sitten kelkassa.

Gradun kakkosluku edistyy vähän heikosti. Se luku on vähän hajanainen ja sitä varten pitäisi vielä tsekata monia lähteitä, joten missään vaiheessa ei oikein pääse kirjottamaan urakalla. Sen sijaan olen kirjoittanut seuraavaa lukua Narmourin implikaatio-realisaatio-mallista. (Implication-Realization, parempia suomennoksia?) Lainasin viime viikolla Narmourin kirjan Beyond Schenkerism - The Need for Alternatives in Music Analysis, jossa hän ensimmäistä kertaa esittelee tuon I-R-mallin piirteitä. Olen selaillut kirjan läpi ja se on hyvä monestakin syystä. Ensinnäkin se kertoo mistä näkökulmasta (=musiikkianalyysi) Narmour lähestyy odotuksien tutkintaa. Toiseksi I-R-malli on vasta hahmottumassa, ja hän esittelee kirjassa vain mallin yleisiä pääpiirteitä lyhyesti. Niissä kahdessa tiiliskivessä, joissa Narmour sitten varsinaisesti tarkemmin määrittelee tuon I-R-mallin, on niin paljon muuta huttua, että sen lukeminen on todella työlästä. Tästä kuitenkin näkee selkeästi ja lyhyesti, mikä mallissa on todella olennaista. Hankaluutena on se, että schenker-analyysi on minulle käytännössä täysin vieras, mutta pitäisi kai siitäkin osata muutama sana sitten sanoa.

Havaitsin tuossa myös, että Meyer ja Narmour ovat olleet keskenään tekemisissä. Molempien kirjat on julkaissut The University of Chicago Press ja Narmour vielä erikseen kertoo, miten Meyer on ollut jonkinlainen ohjaaja hänelle. Pienet ovat piirit.

Innostuin sudokuista pari viikkoa sitten. Sitten sopivasti alkoikin tulla vähän joka tuutista tuollaisia sudoku-vihkoja. Ensimmäisen niistä (käsintehdyt sudokut) tehtyäni olen vähän pettynyt. Esipuheessa luvattiin, että sudokuissa tulee vastaan lukemattomia erilaisia ongelmia ratkaistavaksi ja että erilaisia ratkaisutapoja joutuu kehittämään liukuhihnalta. Näin ainakin ymmärsin.

Ennen kyseistä vihkoa minulla oli ollut noin viikon kokemus sudokuista. Nyt koko vihkon tehtyäni voin todeta, ettei sen tekemiseksi tarvinnut kehittää ainuttakaan uutta ratkaisutapaa. Säästelevätkö vihkojen tekijät ensimmäisten numeroiden vaikeustasossa vai mikä mättää? Netistä kyllä löytyisi vaikka minkä tasoisia sudokuja, mutta haluaisin tehdä noita nimenomaan silloin kun nettiä ei ole saatavilla ja tulostaminen ei oikein ole kestävä ratkaisu.

Kenelläkään kokemuksia niistä muista sudoku-vihkoista?

EDIT Kirjoitin ratkaisuohjeet mille tahansa sudoku-ristikolle.