celen blogi

Avasin ainakin Rosmariinin suureksi riemuksi sitten ruokablogin. Saa nähdä mihin tässä vielä joutuukaan.

Ei, en vieläkään paljasta mitä gradun kanssa tapahtui.

Sen sijaan kysyn teiltä, kaikilta kolmelta, lukijaltani, mistä toivoisitte minun bloggaavan nyt graduprosessin jälkeen.

Vaihtoehtoja on

a) Lopetan koko oman blogin ja keskityn Ongakuun.

b) Aloitan mm. juustokakkuihin ja tsuru mai -riisiin keskittyvän ruokablogin. (Muiden vaihtoehtojen toteutuessa on mahdollista, että aloitan ruokablogin myöhemmin jonkinlaisena ryhmävirityksenä.)

c) Bloggaan musiikista ja muusta musiikiin liittyvästä, siis muusta kuin aasialaisesta.

d) Bloggaan kaikesta satunnaisesta mielenkiintoisista ja ärsyttävistä asioista.

e) Jotain muuta, mitä? Ja ei, väikkäriblogi ei kuulu suunnitelmiini.

Perustellakin saa jos haluaa.

Tietojenkäsittelytieteen sivuaineoppimäärien rekisteröinti hyväksyttiin eilen. Sen lisäksi kypsyysnäytekin meni (yllättäen?) läpi ja suoritus löysi tiensä rekisteriin. Nyt puuttuu siis enää kolme jo suoritettua opintojaksoa rekisteristä. Sitten voikin valmistautua jo tammikuun publiikkiin. Täytyy ottaa kaikki ilo irti kahdesta kuukaudesta humanististen tieteiden kandidaattina. HuK HuK.

Graduohjauskin oli tänään. Kovasti oli tullut lisää tekstiä, oli. Toivottavasti sitä ei enää kauaa tule kovasti lisää tai alkaa karata piuhat sormista. Oikeastaan ei me siitä gradusta paljoakaan puhuttu, vaan politiikasta. Sellaista se tuppaa olemaan kun samasta aiheesta pitäisi aina lisää ja lisää jutella. Onneksi joulun myötä ohjauksiin tulee neljän viikon tauko. Sinä aikana tosin pitäisikin sitten edistyä taas sitäkin enemmän.

Sitä aina välillä miettii, että mitä roskaa tänne tulee kirjoitettua. Sitten kauhistelee millaisilla hakusanoilla ihmiset tänne blogiin eksyvät. Vaikka onhan se komeaa olla googlen ensimmäisellä sivulla mm. hakusanoilla “saletisti ihq”, “leijonaa mä metsästän” ja “läskit”. Jos ei muuta niin luottamus googleen kyllä menee. Eipä minulla kyllä valittamista, jos vertaa siihen, millaisilla hakusanoilla Benropen blogiin on eksytty.

Lisäsin tuonne sivupalkkiin taustaa-osion. Panen sinne blogin aiheisiin liittyviä juttuja.

Uutuutena on nyt siis levylista. Lista kattaa käytännössä sen musiikin mitä kuuntelen tai olen kuullut. Radiota ei tule pahemmin kuunneltua, koska useimpien kanavien musiikkitarjonta on liian suppeaa nykyään.

Heti alkuun on tehtävä pari huomiota:
1) Kyllä, omistan kaikki Aquan ja Gimmelin levyt sekä pari levyä Spice Girlssiä ja yhden Smurffi-levyn.
2) Omistan myös paljon muita levyjä.

Lista kattaa vain poppilevyt, minulla on myös jonkin verran klassisia levyjä, mutta niitä on hankala listata samalla tavalla, joten ne on tuon listan ulkopuolella. Päivittelen listaa sitä mukaan kun uusia levyjä kertyy.

Harvoin sitä on uusia kotisivuja väännetty yhtä pitkään kuin tällä kertaa. Vanhat sivut tuli todetuksi vanhentuneeksi pari vuotta sitten ja ensimmäiset yritykset asian korjaamiseksi alkoivat suunnilleen vuosi sitten. Kaikenlaisia ideoita oli, mutta lopulta pari kuukautta sitten valtavirta vei mukanaan ja päätin tehdä sivuista blogin.

Blogeistahan on puhuttu jo pitkään, mut oikeastaan havahduin blogeihin vasta kesällä kun tajusin että monet säännöllisesti lukemistani sivuista onkin blogeja. Alkuvuodesta kokeilin myös oman blogin pitämistä BoAjjangissa. Tuolloin aiheena oli opiskelu ja tälläkin kertaa kantavaksi teemaksi ajattelin ensin gradusta bloggaamista. Ajatus on nyt kypsynyt kuukauden verran ja gradun lisäksi muut ideat ovat lähinnä koskeneet musiikkia. Ehkä sillä gradullakin on jotain tekemistä musiikin kanssa, ainakin sen pitäisi kuulua musiikkitieteen alaan. Lopullista muotoa (niin gradulle kuin tälle blogille) en osaa vielä sanoa, mutta uskoisin tämän olevan varsin itseohjautuva prosessi.

Ai että miksikö pitää blogia? Ja vielä niinkin kuivasta aiheesta kuin gradusta.. Motivaationa tälle projektille on ollut lähinnä halu pitää yllä kirjoitustaitoa, kun nykyään suuri osa “oikeista” kirjoitetuista teksteistä tuppaa olemaan tieteellistä roskaa. Toiseksi uskoisin gradunkin etenevän paremmin, kun siitä pitää aina keksiä jotain uutta sanottavaa.