genre: irkku
mistä: huuto.net
hinta: 11e
julkaistu: 1996
Tämä taitaakin olla tähän mennessä kallein levy, jota arvostelen täällä. Mutta oli kyllä joka sentin arvoinen.
En oikeastaan muista, miten törmäsin Altaniin ensimmäistä kertaa, mutta jossain kuulin vuonna 2000 julkaistua Another Sky -levyä, joka tulikin hankittua kokoelmiin alkusyksystä. Altan kävi myös Suomessa heittämässä loistavan keikan pari kuukautta sitten. Tämän jälkeen olen etsinyt aktiivisemmin bändin muutakin tuotantoa. (Näin muuten käy aika usein…)
Irkkulevyissä on yleensä ongelmana se, että irkku on luonteeltaan elävää musiikkia, ja samaa meininkiä on hankala saada taltioiduksi levylle. Useimmiten tämän seurauksena kappaleet kuulostavat kovin kliinisiltä ja tylsiltä. Ongelma vielä kärjistyy yhtyeillä, joissa on laulusolisti, nimittäin valtaosin irlantilainen tanssimusiikki on instrumentaalia ja laululliset kappaleet ovat surumielisiä balladeita. Tässä suhteessa irlantilaiset kyllä ajavat suomalaistenkin ohi: usein kappaleet alkavat siitä kun mies jätetään, ja siitä se alamäki vasta alkaakin. Lopputuloksena päähenkilö usein tapetaan tai tekee itsemurhan. Luonnollisestikaan levylle ei voi kovin montaa tällaista kappaletta laittaa.
Tällä levyllä on kuitenkin onnistuttu loistavasti. Sen huomaa siitä, että on huomaamattaan alkanut takoa jalalla rytmiä lattiaan. Irkkumusiikki on hyvin tarkka rytmiikan kannalta, mutta Altan on onnistunut hyvin luomaan sykkeen instrumentaalikappaleisiin. Kymmenen vuoden (nykyään toki jo 20) yhteiselon jälkeen kyllä pitäisikin soiton sujua ongelmitta yhteen.
Pitkälti sykkeestä ja kappaleiden mielenkiinnosta voi kiittää kitaran ja bouzoukin luomaa rytmimaailmaa, joka säestää viuluja ja harmonikkaa. Monin paikoin tuntuu, että kappaleissa olisi paljon enemmän tavaraa kuin oikeastaan onkaan. Tulee väkisinkin mieleen sama efekti kuin keikalla: pariin otteeseen jopa yksi viulu ja kitara saivat aikaan äänivallin joka tuntui massiivisemmalta kuin monen vitossointurokkia soittavan bändin särövallit.
Kappaleet on järjestetty suunnilleen niin, että joka toinen kappale on instrumentaali ja joka toinen laulettu (kysymys: miten pitäisi käyttää suomessa vastaavia termejä kuin irlantilaisille tune (=instrumentaali) ja song (=laulettu)). Varsinaisia nyyhkyballadeita ei onneksi ole kuin kaksi, ja niistä ensimmäinen, Ta Me Mo Shui on todella kaunis.
Jos tätä levyä vertaa myöhempään Another Skyhin, on tämä levy hieman vauhdikkaampi. Reelejä ja jigejä on mahdutettu sekaan enemmän, ja niissäkin tempo ainakin tuntuu nopeammalta. Toisaalta Another Sky on ehkä kokonaisuutena monipuolisempi kuin tämä. Soundimaailma on tässä hieman perinteishenkisempi, mutta tämäkin on tehty suurelle levy-yhtiölle (Virgin), joten äänityspuolikin on hyvällä mallilla. Suosittelen!
*****