celen blogi

Avasin ainakin Rosmariinin suureksi riemuksi sitten ruokablogin. Saa nähdä mihin tässä vielä joutuukaan.

Joulusta on selvitty ja vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuoden viimeisissä blogimerkinnöissä aion tehdä katsauksia kuluneeseen musiikkivuoteen ja aloitan levyhankinnoista. (Ja kyllä, gradu etenee taas, mutta siitä lisää sitten.)

Ensimmäisessä kuvassa levyhyllyni vuosi sitten, jälkimmäisessä tuoreempi otos. Ympyröitynä suurin muutos, eli BoAn levyjen määrä. Klikkaamalla isompi kuva.

Jos vuosi 2004 oli mm. Madonnan ja Toton myötä kasarivuosi niin tämä vuosi oli sitäkin selkeämmin aasialaisen musiikin vuosi. Tähän löytyy myös kaksi selkeää syytä. Välttämättömänä edellytyksenä oli Visan hankkiminen alkuvuodesta, ja katalyyttinä toimi ajautumiseni BoAjjangiin loppuvuodesta 2004. BoAn julkaisut alkavat olla haluamiltani osin jo koossa. Kaikkia singlejä en aiokaan hankkia ja lisäksi molemmat Japanissa julkaistut remix-albumit puuttuvat.

Reilun 50 hankitun levyn joukosta on vaikea valita parhaimpia. Täällä arvostelluista levyistä suosikkini ovat Altanin Blackwater sekä Steely Danin Pretzel Logic. Muista levyistä The Crashin Melodrama ja Don Johnson Big Bandin Breaking Daylight olivat mielenkiintoisia levyjä minulle entuudestaan vierailta bändeiltä. Irkkuosastosta myös pitkään kuolaamani ja Visan myötä saamani Leahyn Lakefield oli myös varsin mainio. Aasialaiselta puolelta BoA ei varsinaisesti tarjonnut paljoakaan uutta tänä vuonna vaikka sainkin suurimman osan levyistä käsiini vasta tänä vuonna. Ayumi Hamasaki sen sijaan oli minulle täysin uusi tuttavuus. Parhaimpina pidän ehkä Memorial Addressia ja I am:iä. Kiinan tuttavuudet Jolin Tsai, sekä J-Game että Castle -levyillään, ja vielä täällä arvostelematon Joey Yungin Bi-Heart olivat hyviä. Cantopoppia lisää, kiitos.

Entäs ensi vuonna sitten? Ensi vuoden levyhankintojen pitäisi sikäli olla selvillä, että ostoslistalla on hyvinkin kahden vuoden tarpeisiin levyjä. Veikkaisin että 80- ja 70-luvut tulevat olemaan kohtuullisesti edustettuina. Ja aasialaista musiikkia riittää toivelistalla vielä hyvinkin vuoden tarpeiksi. Ja vuoden päästä lista on varmastikin yhtä pitkä. Vuodenvaihteessa voimaan astuva uusi tekijänoikeuslaki aiheuttaa jonkin verran uudelleenjärjestelyä levyhankintojen prioriteeteissa, mutta siitä lisää lähipäivinä. Nyt pitää keskittyä dvd-kokoelman rippaamiseen, kun se kerran vielä on laillista.

Kaupoissa myydään nykyään paksuja kirjoja, joissa on sudokujen ratkaisuohjeita. Tässä ilmainen ja lyhyt versio. Lähtötasona oletetaan perustiedot sudokuista. Lisään tänne myöhemmin kuvia selventämään mitä tarkoitan. Näillä ohjeilla pystyy ratkaisemaan ainakin kaikki ne sudokut, jotka minua vastaan ovat tulleet. Jos et onnistu ratkaisemaan jotain ristikkoa ohjeiden mukaan, lähetä minulle mailia osoitteeseen celebear@iki.fi.

1. Tee ristikkoa normaalilla ratkaisutavallasi sen verran kuin osaat. (oma metodini on melko työläs, mutta täysin mekaaninen)

2. Kun et enää pääse eteenpäin, siirry käyttämään “pistemetodia”. Pistemetodissa jokaiseen ruutuun merkitään pistekoodauksella ne numerot, joita kyseiseen ruutuun ei ainakaan voi tulla. Vasen ylänurkka tarkoittaa ykköstä, keskellä ylhäällä kakkosta jne. allaolevan kuvan mukaisesti. Yleensä merkitsen pisteet aina 3×3-laatikko kerrallaan, niin että ensin merkitsen jokaiseen ruutuun ne numerot, jotka ovat jo laatikon sisällä, sitten menen läpi pystyrivit ja lopuksi vaakarivit. Pisteitä merkittäessä kannattaa olla tarkkana, koska huolimattomasti merkitty piste aiheuttaa varmasti sekaannusta myöhemmin.

3. Muista täydentää pisteitä aina kun saat ratkaistuksi uuden numeron, eli merkitse kyseinen numero ei-mahdolliseksi kyseisellä vaaka- ja pystyrivillä sekä 3×3-laatikossa.

4. Pisteiden avulla voit aina täydentää numerot kun jokin seuraavista ehdoista toteutuu:
4.1. Ruudussa on jäljellä enää yksi mahdollinen numero
4.2. 3×3-laatikossa, jollain vaakarivillä, tai jollain pystyrivillä on vain yksi ruutu, johon tietty numero on mahdollista laittaa.

5. Jos et ylläolevien sääntöjen avulla saa enää lisättyä yhtään numeroa, voit käyttää seuraavia sääntöjä mahdollisuuksien eliminointiin

5.1. Jos vaakarivillä on kaksi ruutua, joihin on mahdollista pistää vain samat kaksi numeroa, kyseiset numerot eivät voi olla missään muissa saman vaakarivin ruuduissa. Sama pätee jos n ruudussa on mahdollista pistää vain samat n numeroa. Kahden ruudun tapaus on yleisin, kolmeakin tapaa silloin tällöin. Sama sääntö pätee myös pystyriville ja 3×3-laatikoille.

5.2. Jos jokin numero on mahdollista pistää tietyllä vaaka- tai pystyrivillä vain ruutuihin, jotka ovat saman 3×3-laatikon sisällä, kyseinen numero ei voi olla missään muussa kyseisen 3×3-laatikon ruudussa. Samoin jos 3×3-laatikon sisällä jokin numero on mahdollista pistää vain ruutuihin, jotka ovat samalla vaaka- tai pystyrivillä, kyseinen numero ei voi olla missään muussa sen vaaka- tai pystyrivin ruudussa. Sama pätee myös, jos mahdollisia numeroita on kaksi ja vaihtoehtoja kaksi jne.

Tulipas taas tuupattua opiskeluja muutama askel eteenpäin. Aamulla oli ensinnäkin se kypsyysnäyte. Spekuloin eilen illalla irkissä, että koska graduni ohjaaja on myös tuon kypsyysnäytteen tentaattori, hän keksinee sinne jotain graduunkin ajankohtaisesti liittyvää. Eikä aavistus pettänyt. Tehtävänanto oli nimittäin “Kirjoita essee aiheesta musiikillisten odotusten mallintaminen tietokoneella.” Olenkin tähän saakka ylenkatsonut gradussani tuota tietokone-osuutta, ja nyt sitä piti sitten pohtia myös tämän vanhemman proseminaarityön kannalta. Oikeastaan proseminaarin aihe oli juuri sama kuin gradunkin, proseminaarissa vain lupasin enemmän kuin gradussa. Niin sitä vaan kehittyy.

Kypsyysnäytteestä pitikin sitten painella saman tien graduohjaukseen. Tällä kertaa puhuimme vähän asiaa ja paljon muuta. Toisaalta mitäpä sitä suotta turhia puhelemaan kun kaikki sujuu. Kyllä sitä huomauttamista varmasti löytyy sitten kun alan hioa tekstiä. Nyt se tekstimassan kerryttäminen on ensisijaista.

Myöhemmin iltapäivällä olikin sitten päivän kohokohta, nimittäin yliopistourani viimeinen luento, mikäli kaikki menee hyvin. Juhlimisen paikka siis.

Ja juhlat pidettiin tennispalatsissa uusimman Harry Potter -elokuvan merkeissä. Lyhyesti leffa oli selvästi parempi kuin kaksi ensimmäistä, mielestäni kuitenkin huonompi kuin edellinen. Kiire oli kyllä, olisi ehkä voinut jättää vielä muutamia nyt kuriositeettina mainittuja asioita, kun niitä ei kuitenkaan ehditty käsittelemään kunnolla. Toisaalta en kyllä yhdy Nytin kritiikkiin Voldemort-kohtauksen kiirehtimisestä. Minusta tälle kohtaukselle oli annettu huomattavan paljon aikaa ottaen huomioon muun elokuvan rytmin. Seuraavasta kirjasta voisivat tehdä suosiolla vaikka kaksi leffaa. Luulisi markkinointimiestenkin innostuvan.

EDIT: (SPOILAA KUUDETTA KIRJAA!) unohdin eilen mainita, että hauska seurata Ginnyn ja Harryn edesottamuksia, kun tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Hauska myös seurata HP-fanityttöjen suhtautumista Cho Changin näyttelijään kun tietää mitä vitosessa tapahtuu. En ole kuitenkaan törmännyt samanlaiseen asenteeseen Ginnyn näyttelijää kohtaan. En tosin seuraa HP-faniyhteisöjä kovin läheltä.

Tulihan se ensilumikin vihdoin. Se tarkoittaa, että syksyn mittaan vähitellen laskenut kunto lähtee vielä suurempaan laskuun ja paino nousee kilolla tai parilla. Joulun jälkeen, kunhan liikuntaviraston ahkerat miehet saavat kaukaloon jään, alkaa tilanne vähän tasottua ja kuntokin nousee pahimmasta kuopasta. Seuraava ongelmallinen kausi onkin sitten luistelukauden loppumisen ja pyöräilykauden alkamisen välillä, mutta se on yleensä lyhyempi kuin käsillä oleva romahdus.

En tiedä, onko luonnonvoimia mahdollista vastustaa, mutta tänä vuonna tekisi mieli yrittää pyristellä vastaan, onhan tässä töiden ja gradun lisäksi vapaa-aikaakin vaikka millä mitalla. Lumessa lenkkeilyyn ei riitä kestävyys, mutta jonkun sisälajin voisi aloittaa. Työpaikkakin on ihan Mäkelänrinteen uimahallin vieressä, joten siellä voisi yrittää käydä pulikoimassa välillä. Siihen rinnalle voisi sitten rakentaa vielä painonpudotusohjelman. Vaikka maltillisesti kilo ennen joulua, sitten tammi-helmikuussa toinen kilo ja joulukinkut. Uskoo ken tahtoo.

Itse asiassa liikuntaviraston miehet ovat olleet aktiivisia tänä syksynä. Kaukaloa pystytettiin jo tiistaina, tosin vieläkään se ei ole kokonaan pystyssä. Ainakin kolmena päivänä siellä on ollut miehiä pystyttämässä. Lieneekö heillä jokin tekninen ongelma? Joka tapauksessa paremmalta näyttää kuin aiemmin. Viime vuonna kaukaloon tuli luisteltava jää kaksi viikkoa pakkaskauden alkamisen jälkeen, ja senkin jälkeen jää oli aika ajoin lähes vaarallisen huonossa kunnossa. Lisäksi maaliskuun alussa koko ylläpito lopetettiin, vaikka säät olisivat sallineet luistelun vielä pari viikkoa pitempään. Jään valvonta tietenkin alkoi jo tammikuun alussa, vaikka luistelukeleistä ei ollut tietoakaan vielä moneen viikkoon. Tällaiset tapaukset pistävät aina miettimään, että palvelujen tilaaminen yrityksiltä voisi tarkoittaa parempaa palvelua.

–

Gradumateriaalin kanssa tuli pieni kirjasto-ongelma, mutta siitä lisää huomenna.

Olisi hienoa tietää kaikkea musiikista. Kai sitä pitäisi vähitellen olla jonkinlainen musiikin asiantuntija, kun tässä kerran on musiikkitieteilijäksi valmistumassa. Varsinainen opiskelumielenkiintoni on kuitenkin kiinnittynyt lähinnä musiikin kognitioon, sävellysalgoritmeihin (=siihen roskaan mitä graduun tulee) ja studiotekniikkaan, eikä kovinkaan paljon itse musiikkiin. Olihan sitä joskus länsimaisen taidemusiikin ja jazzin historian kursseilla. Rockin historia ei sopinut aikatauluun. Tuollaisilla kursseilla tulee kaikesta huolimatta vain pieni pintaraapaisu, jolla voi korkeintaan päteä vielä tyhmemmässä seurassa. Musiikkia on tehty ihan liikaa, eikä sitä voi oppia kuin kuuntelemalla.

Viime aikoina olen keskittynyt erityisesti populaarimusiikin historiaan lähinnä hesarissa taannoin julkaistun Rockin 50 vuotta -sarjan inspiroimana. Sitä vaan tuntee itsensä kovin tyhmäksi arvostellessaan jotain klassikkolevyä, jota ei kuitenkaan osaa sijoittaa oikeaan kontekstiin.

Helppo ratkaisu ongelmaan ei ole levyjen ostaminen. Aikaisemmin oli helppoa, kun osti vain niiden muutamien suosikkibändien uusia levyjä välittämättä sen kummemmin monipuolisuudesta tai vanhemmista levyistä. Oikeastaan oli helppo olla välittämättä, kun ei niiden olemassaolosta oikein tiennytkään. Pitkään auttoi myös (parin huonosti äänitetyn 80-luvun levyn perusteella muodostunut) käsitykseni siitä, että ennen 90-lukua tehdyt levyt soundaa kamalalle. Joka tapauksessa pari vuotta sitten kesällä päätin listata vielä ne viimeisetkin muutaman levyn, jotka haluan, ja keskittyä sen jälkeen näiden bändien uusiin levyihin. Listaan tuli kuitenkin mojovat 30 levyä.

Pari vuotta ja noin 140 ostettua levyä myöhemmin täytyy todeta, että strategia taisi mennä pieleen. Sillä samaisella ostoslistalla on nimittäin tällä hetkellä 101 levyä. Olen asettanut jonkinlaisen moraalisen rajan 52 levyyn vuodessa, enempään ei kertakaikkiaan pysty syventymään, joten nykyisessäkin listassa on ostamista taas kahdeksi vuodeksi. Enkä kuvittelekaan, etteikö tuona aikana löytyisi vuosiannosta uusia levyjä listattavaksi. Pitäisi ehkä alkaa karsia pois muutakin musiikkia kuin räp, hiphop ja örinähevi.

Innostuin sudokuista pari viikkoa sitten. Sitten sopivasti alkoikin tulla vähän joka tuutista tuollaisia sudoku-vihkoja. Ensimmäisen niistä (käsintehdyt sudokut) tehtyäni olen vähän pettynyt. Esipuheessa luvattiin, että sudokuissa tulee vastaan lukemattomia erilaisia ongelmia ratkaistavaksi ja että erilaisia ratkaisutapoja joutuu kehittämään liukuhihnalta. Näin ainakin ymmärsin.

Ennen kyseistä vihkoa minulla oli ollut noin viikon kokemus sudokuista. Nyt koko vihkon tehtyäni voin todeta, ettei sen tekemiseksi tarvinnut kehittää ainuttakaan uutta ratkaisutapaa. Säästelevätkö vihkojen tekijät ensimmäisten numeroiden vaikeustasossa vai mikä mättää? Netistä kyllä löytyisi vaikka minkä tasoisia sudokuja, mutta haluaisin tehdä noita nimenomaan silloin kun nettiä ei ole saatavilla ja tulostaminen ei oikein ole kestävä ratkaisu.

Kenelläkään kokemuksia niistä muista sudoku-vihkoista?

EDIT Kirjoitin ratkaisuohjeet mille tahansa sudoku-ristikolle.

Aloitin eilen osa-aikaiset työt pienessä audiosoftapuljussa. Joku voisi kai sanoa, että oman alan töitä kun siihen liittyy musiikki ja tietokoneet. Joku toinen voisi sanoa, että olen hullu kun teen töitä samaan aikaan gradun kanssa.

Olen aiemmin ollut töissä Nokia Research Centerissä, joten kulttuurivaihdos pieneen yritykseen on melkoinen, kun toimitusjohtaja onkin viereisessä huoneessa. En vielä ehtinyt varsinaisesti aloittaa töitä. Työkoneenikaan ei ollut vielä saapunut, joten päivä meni lähinnä paikkoihin tutustuessa.

Illalla sitten räjäytin pankin ja roiskaisin paistinpannulta kuumaa rasvaa jalalle. Sukka suojasi vähän, mutta tuloksena oli mukava 1cm x 2cm rakkula. Siinä sitten hetken ihmeteltyäni ja vedessä viruteltuani päätin, että parempi hakea apteekista rasvalappuja helpotukseksi. Apteekkaritäti kertoi avuliaasti rasvalappujen käytöstä. Ne rasvalaput kun on aika isoja (10cmx10cm) niin kuulemma ihmiset tapaavat leikata siitä sopivia palasia ja laittaa loput säilöön jääkaappiin tulevaa käyttöä varten. Lopuksi hän kuitenkin lisäsi, että ne rasvalaput ovat periaatteessa steriilejä eikä hän tietenkään suosittele tällaista menettelyä. Tilanne oli varsin koominen ja apteekkaritätikin siinä alkoi naureskella, kun pohdin pitäisikö minun noudattaa hänen neuvoaan vai suositustaan. Päädyin sitten johonkin välimaastoon ja otin niitä lappuja kaksi. Todennäköisesti se toinen jää tällä kertaa kuitenkin avaamatta.

Huoneen järjestäminen uuteen uskoon on jokseenkin yhtä hauskaa kuin muuttaminen. Silti huone tulee pistettyä uuteen uskoon noin reilun vuoden välein. Nykyisessä huoneessani on joitain ratkaisuja, jotka tekevät tästä operaatiosta erityisen hankalaa. Huone on kyllä juuri ja juuri tarpeeksi iso, mutta se on pitkä ja kapea. Lisäksi huoneeseen on kaksi ovea, joista toisesta pääsee keittiöön. Kun tämä yhdistetään tavaroihin (kulmapöytä tietokoneelle, räkkihärveli mikserille ja muille, täysmittanen syna, levyhyllyt, kirjahylly, sänky ja yöpöytä, ja lisäksi joitain pienempiä esineitä, lähinnä soittimia), jotka ovat pahasti sidoksissa toisiinsa, sekä muutama muu käytäntö, joista haluan pitää kiinni (esimerkiksi sänky kaiuttimien muodostaman linjan etupuolella), on soppa valmis. En ole keksinytkään kuin kaksi vaihtoehtoista sijoitustapaa, joista nyt siis palasin siihen, joka oli ennen edellistä.

Vaihtelu virkistää joka tapauksessa. Oli tästä ainakin kaksi selvää hyötyäkin: nyt keittiön oven saa kokonaan auki ja sänky ei enää ole ikkunan alla. Suurempia haittoja ei ole vielä tullut mieleen, suurimpana ehkä synan sijoittuminen vasemman käden puolelle, kun se ennen oli oikealla. Ehkä viikon sisällä saa taas irtotavaratkin järjestettyä fiksusti. Tällä hetkellä ne ovat kasoissa vähän siellä täällä.

Tavaroiden roudauksen jälkeen tulee aina mieleen, että olis hyvä joskus treenata vähän lihaksia. Alaselässä tuntuu taas, vaikka kuvittelin roudanneeni oikeaoppisesti. Ja huomenna tuntuu varmasti vielä enemmän.