celen blogi

Muistattehan vielä lupaukseni kohdennuksesta, ulkoistuksesta ja linjanvaihdosta? Ulkoistusprojekti on nyt valmis, ja siihen voi tutustua täällä.

Gradukin etenee, päivän tilastot:
Sivuja: 71
Merkkejä: 137751
Alaluvuista olennaisen sisällön puolesta valmiina: 94%
Korjausmerkkejä: 45

Nyt ei ehdi selittämään enempää, pitää juosta.

Joulusta on selvitty ja vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuoden viimeisissä blogimerkinnöissä aion tehdä katsauksia kuluneeseen musiikkivuoteen ja aloitan levyhankinnoista. (Ja kyllä, gradu etenee taas, mutta siitä lisää sitten.)

Ensimmäisessä kuvassa levyhyllyni vuosi sitten, jälkimmäisessä tuoreempi otos. Ympyröitynä suurin muutos, eli BoAn levyjen määrä. Klikkaamalla isompi kuva.

Jos vuosi 2004 oli mm. Madonnan ja Toton myötä kasarivuosi niin tämä vuosi oli sitäkin selkeämmin aasialaisen musiikin vuosi. Tähän löytyy myös kaksi selkeää syytä. Välttämättömänä edellytyksenä oli Visan hankkiminen alkuvuodesta, ja katalyyttinä toimi ajautumiseni BoAjjangiin loppuvuodesta 2004. BoAn julkaisut alkavat olla haluamiltani osin jo koossa. Kaikkia singlejä en aiokaan hankkia ja lisäksi molemmat Japanissa julkaistut remix-albumit puuttuvat.

Reilun 50 hankitun levyn joukosta on vaikea valita parhaimpia. Täällä arvostelluista levyistä suosikkini ovat Altanin Blackwater sekä Steely Danin Pretzel Logic. Muista levyistä The Crashin Melodrama ja Don Johnson Big Bandin Breaking Daylight olivat mielenkiintoisia levyjä minulle entuudestaan vierailta bändeiltä. Irkkuosastosta myös pitkään kuolaamani ja Visan myötä saamani Leahyn Lakefield oli myös varsin mainio. Aasialaiselta puolelta BoA ei varsinaisesti tarjonnut paljoakaan uutta tänä vuonna vaikka sainkin suurimman osan levyistä käsiini vasta tänä vuonna. Ayumi Hamasaki sen sijaan oli minulle täysin uusi tuttavuus. Parhaimpina pidän ehkä Memorial Addressia ja I am:iä. Kiinan tuttavuudet Jolin Tsai, sekä J-Game että Castle -levyillään, ja vielä täällä arvostelematon Joey Yungin Bi-Heart olivat hyviä. Cantopoppia lisää, kiitos.

Entäs ensi vuonna sitten? Ensi vuoden levyhankintojen pitäisi sikäli olla selvillä, että ostoslistalla on hyvinkin kahden vuoden tarpeisiin levyjä. Veikkaisin että 80- ja 70-luvut tulevat olemaan kohtuullisesti edustettuina. Ja aasialaista musiikkia riittää toivelistalla vielä hyvinkin vuoden tarpeiksi. Ja vuoden päästä lista on varmastikin yhtä pitkä. Vuodenvaihteessa voimaan astuva uusi tekijänoikeuslaki aiheuttaa jonkin verran uudelleenjärjestelyä levyhankintojen prioriteeteissa, mutta siitä lisää lähipäivinä. Nyt pitää keskittyä dvd-kokoelman rippaamiseen, kun se kerran vielä on laillista.

genre: JRock/rock
mistä: Cash-Store
hinta: 3,5e
julkaistu: 2005

Jokin aika sitten mainostamani L’arc~en~cielin uusin levy on soinut melko aktiivisesti soittimessani. Suurimmassa osassa kuuntelemastani japanilaisesta musiikista on naislaulaja, koska minulla on suuria vaikeuksia tottua japanilaisten miesten ääniestetiikkaan. Tuntuu että monet artistit panostavat muutenkin enemmän meikkaukseen kuin lauluääneen.

L’arc~en~cielin (myöh. Laruku) hyden lauluääni on sen sijaan jotakuinkin siedettävä ja bändi tekee muutenkin varsin pirteää rockia. Laruku on ehkä vahvimmillaan hieman punkihtavissa teinirokkipuristuksissa (mm. Mika Nakashiman syksyn superhitti Glamorous Sky oli hyden käsialaa), mutta tällä levyllä niitä ei ole kuin pari kolme. Materiaali on muutenkin varsin monipuolista. Parissa biisissä mennään lähes hevin puolelle, mutta mielenkiintoisimpia ovat hieman eteeriset kokeilullisemmat biisit. Oma lukunsa on levyn viimeinen biisi, jossa on kovasti kasarivaikutteita.

Tämä onkin ensimmäinen omistamani JRock-levy. Ehkä se ura tästä vielä urkenee. Tämän levyn perusteella tulee varmaan ostettua muitakin Larukun levyjä myöhemmin. Ainakin jos niitä kävelee kolmen ja puolen euron hinnalla vastaan..

****+

Hyvää joulua!

genre: J-pop/pop
mistä: YesAsia
hinta: 7.9e
julkaistu: 2005

BoAn vuosi 2005 on ollut kaksijakoinen. Alkuvuonna julkaistu kokoelma Best of Soul myi reippaasti yli miljoona kopiota ja sen jälkeen keväällä julkaistu Do the Motion -sinkku pääsi ensimmäistä kertaa Japanin myyntilistan (per viikko) kärkeen. Best of Soul oli itse asiassa viikon jopa maailman myydyin levy (tällä hetkellä kolmantena näyttää olevan Mika Nakashiman kokoelma, joka kuuluu lähitulevaisuuden hankintoihin).

Kesällä Koreassa julkaistu Girls on Top -albumi taas oli myyntiluvuiltaan pettymys, joskin allekirjoittanut piti levyä huomattavana edistyksenä edelliseen Korean levyyn verrattuna. Syksyllä myös Japanissa julkaistu Make a Secret -sinkku floppasi, joten Dakishimerulle on kasaantunut paineita kääntää suunta taas ylöspäin. En tiedä tarkkoja myyntitilastoja, mutta marraskuun kuukausitilastoissa sinkku oli vasta sijalla 23., joten sekin lienee ollut pettymys. Levy-yhtiöllä onkin ollut kiire ilmoittaa jo seuraavasta sinkusta (18.1.) ja albumista (15.2.).

Sinkulla on nimibiisin lisäksi b-puolena Before You Said Goodbye to Me -niminen biisi. Molemmat on säveltänyt Kazuhiro Hara, mies joka on säveltänyt useimmat BoAn suurimmat hitit. Ensivaikutelma Dakishimerusta on, että se voisi olla hitti. Tyyli on BoAn varhaisempaa tyyliä mukailevaa kevyttä tanssipoppia. Jotenkin biisi ei kuitenkaan vakuuta. Mukaan on tullut ehkä hieman liikaa Koda Kumimaisia (eh, Koda Kumi -> Koda Kumimaisia) techno/r&b-vaikutteita, jotka eivät oikein istu BoAlle. Sinänsä biisissä ei ole mitään vikaa, siinä vain ei ole juuri mitään erityisen hyvääkään.

B-puolen alku kuulostaa epäilyttävän paljon viime aikojen sinkkujen b-puolilta, erityisesti viime syksyn Konoyono shirushilta. Kahdenkymmenen sekunnin kohdalla mukaan tulevat torvet(!) kuitenkin muuttavat tyylin BoAlle aivan uudeksi. Kun vielä taustatkin groovaavat, on kasassa ehkä paras b-puoli sitten edellämainitun konoyono shirushin. Rummut on äänitetty japanilaisille epätyypillisesti melko akustisen kuuloiseksi, mikä istuu biisiin kuin nenä päähän. Harmi että itse nimibiisi on niin heikko. Itse olisin saattanut panna biisit sinkulle toiseen järjestykseen. Saa nähdä mitä seuraava sinkku, Everlasting, tuo tullessaan.

***½

Lupasin kuvia ja tässähän niitä tulee.

Ensin kaikki kolme tilaamaani levyä, kyseinen yksilö kuvassa oikealla. Kaksi muuta standardikokoisia levyjä.

Avaamalla etukannen löytyy, ei suinkaan itse levy, vaan ylimääräinen dvd, jolla on neljän kappaleen musiikkivideot.

Mitäs sieltä sisältä löytyykään?

“Kansilehti” ja itse levykotelo paljastuvat.

Kokonaan ulkona. Huomaa kansilehden kovat kannet ja kirjanmerkkinauhat.

Täältä löytyikin sitten se itse levy.

Sitten yhdessä kuvassa kaikki paketista avautunut tavara. Alareunassa kasa kansilehden sisällä olleita mainoksia. Levy on julkaistu tänä kesänä ja hintaa kertyi noin 12 euroa.

Lopuksi vielä toinen esimerkki kiinalaisesta tuotekehityksestä. Jolin Tsain syksyllä julkaistu live-dvd, jossa tuli mukana samat biisit kahdella cd:llä. Vasemmassa reunassa on kansilehti/valokuva-albumi ja oikeassa alareunassa pöytäkalenteri vuodelle 2006.

Posti kulkikin Hong Kongista tällä kertaa aika hyvää vauhtia. Ensireaktio oli, että kiinalaiset eivät kertakaikkiaan ole ymmärtäneet, että levyhyllyni ei tue kuin standardikokoisia cd-koteloita. Kuvia luvassa kunhan kamera saapuu paikalle. Arvostelut tulevat myös tutustumisajan jälkeen.

Niin, ja kasari <3

Kai sitä on sitten uskottava että japanilainen rock on mainstreamia. Ostin nimittäin tänään L’arc~en~cielin Awake-levyn Cash Storesta, siitä osto&myynti-liikkeestä, joka ei edes ole mitenkään erikoistunut musiikkiin. Yleensä tuolta löytyvät levyt ovat sellaista 15-vuotiaiden teinityttöjen musaa. Toisaalta, ehkä juuri siksi kyseinen levy sieltä löytyikin. (hyde = l’arc~en~cielin laulaja) Pettymys levyynkin on helppo ymmärtää: pojat poseeraavat kansissa melko vähillä meikeillä.

Vaihe 1: Odota, kunnes odottamastasi julkaisusta tulee muutamaa dollaria halvempi overseas-versio (kyllä, japanilaiset sinkut on kalliita).

Vaihe 2: Kerää järkyttävän pitkä toivelista levyistä, joita voisit tilata.

Vaihe 3: Kokoa toivelistalta sopivia seuralaisia odotetun julkaisun seuraksi niin, että kokonaishinta on yli 39 dollaria (jolloin saa ilmaiset postitukset) mutta alle 38.05e (jolloin tulli ei pamauta tilaukselle neljännestä lisää hintaa). Tulli helpottaa asiaa julkaisemalla kuukausittaiset vaihtokurssit. Nykykursseilla tilauksen sallittu koko on siis 39-44.6 dollaria.

Vaihe 4: Nörttiskripti tulostaa näiden tietojen pohjalta listan mahdollisista tilausvaihtoehdoista (näistä on karsittu pois sellaiset, jotka eivät täytä tiettyjä “periaatteita”):

BoA - Dakishimeru & Koda Kumi - Best: first things & Jang Nara - My Story
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Mika Nakashima - Music
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Ayumi Hamasaki - Rainbow
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Ayumi Hamasaki - A Song for XX
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Jolin Tsai - Born to be a Star
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & m-flo - Astromantic
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Ayumi Hamasaki - Duty
BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Chihiro Onitsuka - Collection
BoA - Dakishimeru & Mika Nakashima - Music & Amano Tsukiko - A Moon Child In the Sky
BoA - Dakishimeru & Jang Nara - My Story & Jolin Tsai - Magic
BoA - Dakishimeru & Jang Nara - My Story & Jolin Tsai - Born to be a Star
BoA - Dakishimeru & m-flo - Astromantic & Amano Tsukiko - A Moon Child In the Sky

Vaihe 5: Valitse paras kombinaatio ja tee tilaus. Ayun ensimmäinen levy on kiinnostanut jo pitemmän aikaa, joten valinnaksi muodostui BoA - Dakishimeru & Joey Yung - Bi-Heart & Ayumi Hamasaki - A Song for XX.

Vaihe 6: Odota tilauksen saapumista, ja sitä, että seuraavasta odotetusta julkaisusta ilmestyy puolta halvempi overseas-versio, jolloin palataan kohtaan 2.

Paikallislehti Hämeen Sanomat neuvoi viikonloppuna mielenkiintoisessa pikkujutussa jrokkarin vanhempia. Kyse on siis “netissä kulovalkean tavoin leviävästä” ilmiöstä, jossa nuoret teinitytöt alkavat fanittaa japanilaisia miesrokkareita.

Jutun yhteydessä oli kuva hydestä, mutta mielestäni Gackt edustaa tätä kategoriaa vielä paremmin.

Lehden ohjeet olivat selvät. Ensinnäkään ei tule olettaa, että tyttären näyttämässä kuvassa oleva artisti on nainen, todennäköisesti ei ole. Toiseksi ei kannata huolestua, kun tytär piilottaa päällä olevan ohjelman vanhemman tullessa huoneeseen, se vain suojelee vanhempia. Kolmanneksi naiseksi meikattu mies on seksikäs. Neljänneksi ei kannata olettaa tyttären puhuvan enää muusta kuin Japanista. Edellisistä voi enemmän tai vähemmän olla lehden kanssa samaa mieltä (tai no, en ota kantaa kolmanteen), mutta en ole varma viimeisestä. Lehden mielestä nimittäin jrock ei ole ohitsemenevä vaihe. Väite saattaa sinällään pitää paikkansakin, mutta en ymmärrä, mistä lehden toimitus on saanut tästä aineistoa, kun kyseessä on kuitenkin suhteellisen nuori ilmiö. Vai tunteeko kukaan suomalaisia 40 vuotta meikattuja japanilaisia miesartisteja diganneita entisiä teinityttöjä?

Japanilaisesta/aasialaisesta musiikista aion lähitulevaisuudessa avautua enemmänkin. En tosin varsinaisesti japanilaista rock-musiikkia ole vielä löytänyt, lehtijutussa mainitun hyden vetämää l’arc~en~ciel -bändiä lukuunottamatta.